Kokeile aluksi vaikka tätä peliä

Raymond

Klassikon paluu

Mitä löytyy Pokeri-klassikon uumenista?

Pokerin äänimaailma tuplausmelodioineen soi yhä monen päässä, ja peliä toivottiin pelattavaksi uudestaan jo pitkään. Raymond purki vanhan automaatin palasiksi. Katso, mitä hienouksia klassikosta löytyi.

Maanantaina illansuussa ravintolasalissa istuskelee parikymmentä asiakasta. Levyautomaatti soittaa Juice Leskinen Grand Slamin kappaletta Kaksoiselämää. Narikan lähellä miesjoukko parveilee punaiseksi laminoidun raha-automaatin ympärillä. Portsari joutuu katsomaan, ettei pelivuoroista tule kähinää.

”Rahis jakaa kortit – ja kansa pelaa” otsikoi Hämeen -Sanomat 11. tammikuuta 1987 juttunsa peliuutuudesta. Raha-automaattiyhdistyksen valmistaman, näyttöruudulla pelattavan automaatin nimi oli ytimekkäästi Pokeri. Ensimmäiset koneet oli viety edellisen vuoden lokakuussa marketteihin ja huoltamoille. Suunnitelmien mukaan vuoden 1987 lopussa niitä piti olla yleisön pelattavana parisataa. Suosio kuitenkin yllätti, ja kysyntä ylitti tarjonnan.

”Huhuttiin, että ajoittamalla napinpainalluksen tietylle hetkelle, saattoi tuplauksessa aina voittaa.” 

Pelaajat saivat tutustua myös aivan uuteen toimintoon, tuplaukseen. Voitettuaan sai pelaaja koettaa kaksinkertaistaa voittosummansa. Piti vain arvata, oliko kuvaruudun kortti pieni (1-6) vai iso (8-13). Väärällä arvauksella ja seiskalla panos hävisi.

Huhuttiin, että ajoittamalla napinpainalluksen tietylle hetkelle, saattoi tuplauksessa aina voittaa. Varmana tietona kerrottiin, että tällainen tuplaustaituri kierteli valkoisella pakettiautolla tyhjentelemässä pääkaupunkiseudun baarien pokereita kolikoista. Asiaa tutkittiin, mutta RAY ei havainnut tuotoissa mitään kummempia poikkeamia.

Ennen kuin näin pitkälle oli päästy, takana oli pitkä kehitystyö. Projekti oli alkanut jo 1980-luvun alkupuolella, kun rapakon takana käynyt RAY:n varatoimitusjohtaja oli nähnyt Las Vegasissa videopokeriautomaatteja ja tuuminut, että tuollainen olisi kiva saada Suomeenkin.

Malliksi matkalta ostettiin pokeriautomaatti, joka syynättiin sisuskaluja myöten. Tästä tietysti kopioitiin kaikki, mikä hyväksi havaittiin, mutta esimerkiksi CPU- ja näytönohjainkortit olivat RAY:n suunnittelemat. Omia inventioita olivat myös kortinjakoanimaatio ja viimeisen kortin pihistys.

RAY:n tuolloisen tuotesuunnittelupäällikön Olli Hämäläisen mukaan ohjelma suunniteltiin perinteisen mekaanisesti: Otettiin isohko ruudutettu paperiarkki, jossa yksi ruutu vastasi yhtä kuvaruudun pikseliä. Sitten värikynillä alettiin hahmotella siihen pelikortteja ja voittotaulukkoja, jonka jälkeen nämä ohjelmoitiin laitteen muistiin, ja a vot, peli oli valmis.

Kaikkein parhaiten ihmisten tajuntaan on syöpynyt Pokerin tuplausmusiikki, jonka sävelsi koodarina toiminut Kimmo Koskinen. Tämä elämää suurempi sävelteos on melodista kansallisaarteistoamme siinä missä Maamme-laulu ja Satumaa-tangokin.


Pokerin suunnitteli RAY:n oma, muutaman hengen työryhmä. Pokerin kabinetin muotoilu teetettiin Ergonomiadesign Oy:ssä. Puuvalmis kabinetti teetettiin alihankkijalla. Kokoonpano on tapahtunut Leppävaaran teollisuustalolla, mukaan lukien piirikorttien kokoonpano ja testaus. Ohjelmointi tehtiin täysin RAY:n omassa tuotekehityksessä.


Voitonmaksukoneisto eli hopperi, jossa voitonmaksuun menevät kolikot ovat. Jos hopperi on täynnä, menevät rahat suoraan kansanterveydelle eli kassapussiin. Sininen putki on rahakanava, josta sisään syötetyt kolikot kulkevat eteenpäin laitteessa. Kanava on valmistettu samanlaisesta putkesta, jota käytetään pölynimureissa.


Vasemmalla: Peliprosessorikortti on RAY:n tuotekehityksen suunnittelema, jossa prosessorina on Motorola MC68008. RAM-muistia löytyy 16kt. Ohjelmisto toimii neljällä EPROM-piirillä, jotka piti fyysisesti vaihtaa, mikäli ohjelma haluttiin päivittää. Samaa prosessorikorttia käytettiin myös muissa tuon ajan peleissä. Esimerkiksi hedelmäpelejä varten kiekkokoneiston ohjaimelle oli oma liitäntänsä.

Oikealla: Myös videomonitorin ohjain (näytönohjain) on RAY:n tuotekehityksen suunnittelema. Siinä käytetään edistyksellistä Hitachin ohjainpiiriä HD63484, joka hoitaa kuvaputken ohjauksen. Kortilla on peräti 512kt muistia, jonka ruudulla näkymättömään osaan voidaan piirtää monimutkaisempaa grafiikkaa valmiiksi prosessorin ja väylän hiljaisempina hetkinä. Kortilla pystyy näyttämään 16-värin paletin.

Omasuunnitteinen rahakoneiston ohjain ohjaa rahalukkoa ja hoppereita. Kortti on varsin edistyksellinen, siihen voidaan kytkeä erimallisia ja erimerkkisiä toimilaitteita suoraan. Jo tuolloin varauduttiin setelien käyttöön, joten kortilla on myös setelinvalitsimelle liitäntä.


Valo- ja ääniohjain. Sen tehtävänä on hoitaa valojen ja äänien ohjaus. Äänipiirinä on General Instrumentsin AY-3-8912, jossa on kolme äänikanavaa. Tästä se legendaarinen tuplausmusiikki siis lähtee. Kortilla on lisäksi audiovahvistin ja äänenvoimakkuuden säätö. Valo- ja ääniohjain on muiden ohjainten tapaan omaa suunnittelua.


Vasemmalla: Tässä se on. Aito Philipsin halpa muovirunkoinen kaiutin, joka toistaa tuplausmusiikin aidolla ja alkuperäisellä soundilla.

Oikealla: Monitori oli yksi automaatin vaihdetuimpia osia, ja näitä hultomiehet roudasivat autoillaan ympäri Suomen. Monitorit ostettiin ulkomailta, suurin osa oli Nanaon valmistamia Japanilaisia tuotteita.


Marsin valmistama sähköinen rahalukko, joka tunnisti markat ja viitoset. Tätä oli turha yrittää hämätä ulkomaan kolikoilla tai metallinpaloilla.


Vasemmalla: Painonapit ostettiin ulkomailta valmiina tuotteina. Niiden iso ongelma oli, että ne pystyttiin purkamaan ulkokautta. Näin ollen yleisimpiä varaosia olikin pitkään JAKO-painikkeen kilpi. Myöhemmissä automaattimalleissa painikkeet suunniteltiin itse niin, ettei niitä saanut ulkopuolelta purettua.

Oikealla: Kun onni oli myötäinen, päättyi pelaaminen tämän napin painamiseen.

 

Suosittelemme seuraavaksi

Suosittelemme seuraavaksi

Näytä kaikki tarinat
Odota hetki