Kokeile aluksi vaikka tätä peliä

Raymond

Mississippi - tahdit 3-7

Mississippi virtaa kuin kaihomielinen, rouhea ja synkkä blueslaulu. Tällä seudulla, jossa painajaiset asuvat, syntyi Amerikan Yhdysvallat. Länsimaisen pokerin synnyinseutu jakoi kortit: loi liittovaltion kartan, historian, kulttuurin ja uskonnon. Raymond kävi Mississipillä ja näki Amerikan, Jumalan ja Saatanan. Raymond soittaa 12 tahtia Amerikan köyhimmästä osavaltiosta.

Mississippi tahti 3
”Sydän ja sielu.”

Halloween-juhlat ovat taivaissa Greenvillen (asukkaita reilut 30 000, joista kolme neljäsosaa mustia) lauantai-illassa. Yli tuhat ihmistä vetävä Trop Casino on tupaten täynnä, ja kuulumme todellakin harvoihin valkoisiin. Meno on railakasta, juomat baaritiskillä halpoja.

Viereiselle Walnut Streetille on rakennettu kolmisenkymmentä metriä pitkä bilekatu. Lamput on viritetty roikkumaan tien päälle, jota vain harvat kulkevat Halloween-illassakaan. Walnut Streetin varrella on vierekkäiset baarit. Seinän toisella puolella raikaa kantri äärimmäisessä valkoisen rämäluokan white trash -hengessä. Seinän toisella puolella on superhieno mustien pieni klubi. Separaatio elää ja voi hyvin, seinä on välissä, koska se on arkipäivän kulttuurissa syvällä. Greenvillen lempinimi onkin The Heart & Soul Of The Delta.

Mississippi tahti 4
”Yhä pelottava paikka tulla.”

TWONE, sisaruksista vanhin, sytyttää roskista nuotiota duunipäivän päätteeksi. Hänen pikkusiskonsa TERI ja pikkuveljensä ANTOINE juoksentelevat vuonna 1913 perustetun Onward Store -kaupan pihanurmella. Heidän sukunsa on asunut näillä maaseuduilla sukupolvien ajan, 60 kilometriä pohjoiseen Vicksburgista.

Näillä lapsilla on jo helpompaa, saa tehdä työtä, leikkiä ja olla, vapaana.


Teri ja Antoine ovat jo vapaata sukupolvea.

Lapset ovat kauniita, ilta on kaunis. Piskuinen deltalainen puro Deer Creek solisee, sammakot kurnuttavat, linnut sirkuttavat ja auringonlasku muuttaa ikivanhat, paljon nähneet puut punaisiksi. Valkoiset haihtuvat puuvillapelolla valaisevat maan. Juutalaissukuinen LAMENSDORFIN perhe on omistanut nämä alueet useiden sukupolvien ajan.

Kun ihmisiltä Mississipissä kysyy, millainen on Mississipin sielu, liki kaikki vastaavat yhdellä sanalla: complicated, monimutkainen, pulmallinen.

”Mississippi on yhä tänäkin päivänä pelottava paikka afrikanamerikkalaisille tulla”, sanoi Natchezissa tapaamamme tutkija MIMI MILLER, Natchezin historiallisen säätiön johtaja.

”Mustat ovat rakastavimpia ihmisiä, mitä tiedän. Jopa valkoisia kohtaan, vaikka he ovat kokeneet sen kaiken kauheuden.”

Jos et kerännyt pelloilla orjatyöpäivässä riittävästi noita untuvaisia haihtuvia, ruoska heilui. Näillä seuduilla, joissa tasainen maaperä on tulvavesien ansiosta rikas viljelylle, on veri, pelko ja epätoivo virrannut. Company of the Indies alkoi skottilaisen liikemiehen JOHN LAWIN johdolla rahdata orjia tupakan, puuvillan ja höyrylaivojen tuotantoon Afrikasta 1600–1700-luvulta alkaen. Heitä tuotiin muun muassa Senegambiasta, Beninistä, Kongosta ja Angolasta, ja näin Missisipille levisi laaja kirjo afrikkalaista kulttuuria, jonka avoimuuden ja auliuden vaikutteille huomaa yhä Mississipillä.

”Mustat ovat rakastavimpia ihmisiä, mitä tiedän. Jopa valkoisia kohtaan, vaikka he ovat kokeneet sen kaiken kauheuden. Inhottavaa tehdä tällaisia yleistäviä lausuntoja, mutta niin se vain on”, Mimi Miller kertoi.


Twone sytyttää roskista nuotion työpäivän päätteeksi puuvillapeltojen äärellä.

”Eräs ystäväni muutti täältä Seattleen. Hän halusi palata sieltä Mississipiin, koska Seattle on liian valkoinen kaupunki. Koska hän kaipasi mustia, heidän ruokaansa, musiikkiansa, tapaansa elää ja olla.”

Kun mustat orjat nousivat kapinaan, he pakenivat alkuperäiskansojen luo, intiaanien luo, joiden katsottiin valkoisen Amerikan virallisessa saagassa olevan Saatanan luona piilossa kristittyjen totuudelliselta valolta. Vastarinta tukahdutettiin hirttoköysillä.

Voodoo, oudot sapatit ja lukuisten uskontomuotojen sekoitus piti kitkeä pois. Luotiin Code Noir, uskonnollista opetusta, jotta orjat tulisivat sivistyneiksi ja kotoutetuiksi yhteiskuntaan. Vaadittiin, että mustat menevät naimisiin kirkossa, mutta heillä ei ollut silti suojaa: orjia saatettiin myydä – ja pelata jokilaivojen pokeripöydissä – niin, että he joutuivat kristillisestä avioliitosta huolimatta perheistään eroon. Monelta jäi omien lasten lapsuusaika, heidän kasvunsa suuri ihme, näkemättä.

”Tämän takia olisin luullut, että kirkot ovat viimeisiä, jotka yhdistävät eri rotuja. Mutta nykyään ne tekevätkin todella hyvää työtä. Kirkko on saanut aikaan suurimpia positiivisia vaikutuksia koko Etelässä. He välittävät ihmisistä”, Miller sanoo.

”Lapset ovat tottuneet ajattelemaan niin, ettei rodulla ole väliä. Se on suurin ja kaunein muutos.”

Rotuerottelun aika on todella lähellä, vain sukupolven takana.

”Kun muutin Missisipille vuonna 1972, olin järkyttynyt. Sen jälkeen paljon on muuttunut”, Miller sanoo. ”Mustien ja valkoisten koulut oli silloin vielä erotettu. Enää ei ole. Opettajat ovat oppineet ajattelemaan lapsia riippumatta heidän ihonväristään. Lapset ovat tottuneet ajattelemaan niin, ettei rodulla ole väliä. Se on suurin ja kaunein muutos.”

Millerin mukaan suurimmat ongelmat tällä hetkellä ovatkin taloudellisessa epätasa-arvossa, ei rodullisissa eroissa. Mississippi on Amerikan köyhin osavaltio. Sen lisäksi Miller on huolissaan siitä, miten osavaltiota johdetaan: röyhkeästi ja niin, ettei haluta kenenkään tulevan sanomaan, miten asioita Missisipissä tehdään.

”En tapaa uskoa, että raha ratkaisee kaikkia ongelmia, mutta olen silti huolissani siitä, ettei yliopistoilla ole täällä rahaa. Meidän pitäisi pitää huolta siitä, että oppilaat pysyvät kouluissa.”

”Meillä on lapsia, jotka saavat lapsia. Teinien yksinhuoltajuus on iso ongelma. 16-vuotiaat saavat lapsia. Ja kun sinulla on lapsi tuon ikäisenä, on todella vaikeaa nousta siitä kuopasta. Seksi ei maksa. Jos minä olen tylsistynyt, voin lähteä matkoille tai tehdä monia muita asioita. Mutta köyhillä ei ole muuta huvia kuin seksi. Jos antaisimme 10 000 tai 20 000 dollaria kaikille niille, jotka täyttävät 23 ja joilla ei ole siinä iässä lapsia, se tulisi halvemmaksi.”

T.S. ELIOT on sanonut, että niinkään Mississippi ei ole se juttu, vaan se, mitä se merkitsee.

”Olimme kaikki orjia sille vanhalle systeemille, syntytaustasta riippumatta, tavalla tai toisella” Miller sanoo.

”Siitä ei ole epäilystäkään, että maksamme yhä isiemme synneistä.”

Mississippi tahti 5
”Ruumis ja veri.”

Eliniänodote on Mississipin osavaltiossa huonoin koko Yhdysvaltojen 50 osavaltiosta. Miehet elävät Mississipillä keskimäärin seitsemän vuotta vähemmän kuin Suomessa, naiset kuusi vuotta vähemmän kuin Suomessa.

Thrillist on listallaan The Definitive and Final Ranking of All 50 States sijoittanut Mississipin 45. huonoimmaksi Yhdysvaltojen osavaltioksi (hännänhuippuna majailee Florida). Syömisen ja juomisen osalta Mississippi sentään löytyy puolivälin paremmalta puolelta, sijalta 19.

”Älkää kääntykö väärille teille. Täällä on niin paljon mustia.”

Alueen kaupunkirakenne toistuu: aina on historiallinen keskusta (jossa ei asu juuri kukaan) ja sen ympärille levittäytyy prosessoidun ruoan kaaos burgerkingeineen ja tacobelleineen.

Pikkukylässä Greenvillen liepeillä pimeässä marraskuisessa illassa istuu ruokaravintolan baaritiskillä kaksi syvällä Etelän murteella puhuvaa valkoista iäkästä herrasmiestä. He siemailevat ja ryystävät olutta, martineja ja ostereita.

”Älkää kääntykö väärille teille. Täällä on niin paljon mustia”, miehet varoittavat.

Käännymmepä.

Rengaskaupan autotallissa grillataan leppoisan mustan DJ:n johdolla kokonaista sikaa.


Autotallibarbeque.

TAHTI 6
”Amerikan symboli.”

Gracelandin pihamaan nurmella makaa joulukuvaelmaa esittäviä patsaita. Niitä ELVIS AARON PRESLEY laittoi aina joulun aikaan valaistuina esille memphisiläisten iloksi. Elvis tepasteli kotiinsa aina oman pienen kirkkonsa kautta (kirkossa on nyt museoidun Gracelandin toimisto). Hänen 22-vuotiaana vuonna 1957 ostamassaan kodissa oli eri huoneissa 14 televisiota ja keittiössä Memphisin historian ensimmäinen, yhä toimiva mikroaaltouuni.

Gracelandin puutarhassa on uima-altaan vieressä, perheen hautakivien vierellä Jeesus-patsaita. Tyttären mukaan nimetty yksityislentokone LISA MARIE muistuttaa vanhoista hyvistä ajoista, niistä, jolloin juhlittiin Lisa Marien 9-vuotissynttäreitä yläilmoissa ja Elviksen laulama musiikki kaatoi ihmisiä. Hyväntekeväisyyteen, lastensairaaloihin ja perhekeskuksiin ja sen sellaisiin, lahjoitetut shekit koristavat museon isoa seinää. 600 000 ihmistä käy vuosittain katsomassa jo ajan hieman kuluttamaa Gracelandia, paikkaa, jossa Elvis asui 20 vuotta. 20 miljoonaa kävijän raja meni rikki toukokuussa 2016. Vieraita on saapunut yli 140 eri maasta.

Kun isänmaan armeija kutsui aikoinaan nuorta rocktähteä, hän nöyrtyi. ”Jos armeijassa yrität olla yksilö, sinulla on edessäsi kaksi vuotta kärsimystä. Sinun täytyy tietää, miten pelata sitä peliä”, Elvis puhuu haastattelussa, jota pyöritetään Gracelandin televisiossa.

Memphisin keskusta on aavekaupunki. Rockin ikonisessa pyhätössä on 50-kerroksisia taloja tyhjillään, laahustelijoita sekä Sun Studiollakin niin hiljaista, että sitä vahtivalla partasuisella miehellä on tylsää. Autioiden katujen pirteät Memphisin mainoskyltit julistavat: Let´s stay together ja Love & happines.

”Ei tämä mistään lamasta johdu! Tämä johtuu siitä, että täällä ollaan typeriä ja kapeakatseisia!” raivoaa Kreikasta kotoisin oleva kauppias keskustassa, esitellessään ylpeänä pähkinöidenpaahtokonetta vuodelta 1929.

Elvis soitti ja lauloi 20 vuotta mustien lauluja ja kuoli elokuun 16. päivä 1977 täysin rauniona. Amerikan symboli.

Mississippi tahti 7
”Korttipakkojen vakiokuva-aihe.”

Tuut-tuuuuut! huutaa Natchez-laivan höyrypilli. Siipirattaat alkavat purskuttaa Mississipin alajuoksun vettä. Otetaan aikahyppy ja pari drinksua murheeseen ja iloon. Valkoiset matkustavat, mustat tarjoilevat, vaikka on marraskuu vuonna 2015. Jazz soi, New Orleansin iltavalot säihkyvät ja rannoilla öljynjalostamot puskevat taivasta kohden. Höyrysiipirataslaiva Natchez on irronnut maista.

Äkkinäinen tempautuminen äärimmäisestä köyhyydestä metropoliin on valtava. Olemme nauttineet ensimmäisen capuccinon viikkoon. Se maksoi kuusi kertaa enemmän kuin kahvi Deltan suistoissa. Kun lähestyimme aivan merenpinnan tasolla kulkevaa moottoritietä pitkin outoa saarelle rakennettua New Orleansia, alligaattori morjensti tien reunalla suosta. Vetten päällä kävelleen JEESUS ”touchdownin tekijä” NASARETILAISEN hehkuttaminen vaihtui autoradiossa TRICKYN triphopiin. Arkkitehtuuri suunnattoman kauniiksi, turismi valtoimeksi, siksi amerikkalaiseksi utopiaksi.

New Orleansissa, sen kuuluisassa French Quarterissa sekä Canal Streetin alueella, oli aikoinaan satoja kasinoita. Täältä, 1700-luvulla ranskalaisten perustamasta kaupungista amerikkalainen gambling alkoi. Ja näissä siipirataslaivoissa, jossa nyt ilta on pirskahteleva, tuuli trooppinen ja seinillä kuvia DOLLY PARTONISTA yllätys 1980-luvulta, kiersivät 1800-luvulla toisten kaltaistensa kanssa eleganteissa puvuissaan ja kultataskukelloissaan black-legseiksi kutsutut huijarit, jotka kerrasta kertaan esiintyivät eri nimillä ja erilaisiksi hahmoiksi asustautuneina. Laivojen pöytiin viritetyt pokeripelit jatkuivat kellon ympäri. Valkoiset kauluspaidat, henkselit, tuuheat viikset ja hatut. Puuvillaliina pöydällä, musta tarjoilija kantamassa juomia. Black-legsit veivät henkilökunnan suosiollisella avustuksella sekä merkattujen korttien tuomin eduin turistien ja puuvillanviljelijöiden rahat. Mustat orjatkin vaihtoivat omistajaa. Jos muut matkustajat valittivat peleistä, valitukset kaikuivat tyhjille seinille.

”Valkoiset matkustavat, mustat tarjoilevat, vaikka on marraskuu vuonna 2015.”

Öljynjalostamot muodostavat pitkän maiseman Meksikonlahdella sijaitsevan New Orleansin rannoille.

Kirjoittaja ROBERT BAIRD laati vuonna 1832 käytännöllisen selviytymisoppaan Mississipin-matkailijoille, The Steam-Boats of the Westin. Siinä hän varoitti laivamatkaajia pelaamisesta, tappeluista, juomisesta ja muusta ”järkyttävästä turmeltuneisuudesta.” Atlanticin ja Harper’s New Monthly Magazinen kaltaiset lehdet kirjoittivat jokilaivojen gämblääjistä.

Tärkeässä merenrannan kauppakaupungissa (strateginen sijainti oli osasyy sille, miksi espanjalaiset ja ranskalaiset valloittajat tappoivat kaupunkiin tultuaan lähes kaikki intiaanit) Natchezissa, vajaan 300 kilometrin päässä New Orleansista, oli ”saatanallinen, epäpyhä” Under-the-Hill-alue täynnä juottoloita, bordelleja ja peliluolia. Siellä oli kovin tavallista, että vääriltä tyypeiltä rahaa voittanut peluri piestiin henkihieveriin ja tuupattiin kanoottiin Mississipin vietäväksi.


Tällä kauniilla laivalla pelattiin vielä hiljan. Alus sijaitsee Mississippi-joen varrella, Natchezin rannassa kukkulan alla, jossa oli 1800-luvulta lähtien pahamaineinen alue Under-th-Hill. Nyt tämä Isle of Capri -kasino on hylätty, eikä laivaa siirtokuntoon työstävä mies päästänyt sisään. Ikkunoista näkyi hehkeän punainen sisustus. Useat kasinot Mississipillä ovat vain surkeiden huoltamoiden näköisiä automaattihalleja. Tämän laivan kaltaiset romanttiset kasinot eivät ole menestyneet.

Todellinen maailmanlaajuinen uutinen levisi vuoden 1835 itsenäisyyspäivän tapahtumista Vicksburgista, kaupungin pahamaineisesta Kangaroosista. Siellä järjestäytynyt uhkapelijengi ajautui kahakkaan viranomaisten kanssa. Koplalle annettiin 24 tuntia aikaa poistua kaupungista. Kun tunnit olivat valuneet loppuun, eivätkä pelurit kaikonneet, poliisi hyökkäsi taloon, jonne jengi oli asettunut. Yksi, tohtori HUGH BODLEY, kuoli ammuskeluissa. Loput viisi hirtettiin. Orkesteri soitti Yankee Doodlea, ja sankarit roikkuivat köyden jatkeena julkisena varoituksena kaikille. Faro- ja pokeripöydät ja muut pelivälineet tuhottiin. Ja aamun tullen ruumiit viskattiin kanavaan.

 

 

”Mississipin kauniit seudut ovat todellinen onnela kaikkien rikollisten toiminnalle”, totesi höyrylaivan kapteeni EMERSON GOULD 1800-luvun loppupuolella. Mississipin laivoista tuli amerikkalaisten korttipakkojen vakiokuva-aihe.

Kun rahapelaaminen taas vuonna 1990 vapautettiin Missisipillä, oli ironista, että oikeudet kasinoiden perustamiseen annettiin vain ja juuri niille historiallisille jokialueille, joissa legendaariset pelimiehet kulkivat ja roikkuivat hirsipuissa. Vicksburgissa, vanhojen aikojen hiljaisessa kaupungissa, sellainen uusiolaivakasino sijaitsee rannassa, ympäristössä, jossa ne pahantekijät roikkuivat esillä esimerkkinä muille. Nykyään pelejä ei enää pelata liikkuvissa laivoissa, vaan ainoastaan parissa laitureihin ankkuroidussa laivassa sekä rannoille rakennetuissa uudisrakennuksissa ja Tunica Resortsin kaltaisissa pikku-Vegaseissa. Laineiden siivittämästä kortinpeluusta romantisoiminen Natchezin jokilaivalla – vaikka valkoiset matkustavat ja mustat tarjoilevat niin kuin ennenkin – jää jazzin lempeässä svengissä mielikuvituksen varaan. Mutta juuri täällä syntyi se korttipeli, länsimainen pokeri, josta myöhemmin kehkeytyi maailmanlaajuisesti suosittu ja kunniallinen laji.

 

Suosittelemme seuraavaksi

Suosittelemme seuraavaksi

Näytä kaikki tarinat
Odota hetki