Kokeile aluksi vaikka tätä peliä

Raymond

Ensin täyttyivät RAY:n kassaholvit. Sitten varastot.

Joulu, jolloin markat loppuivat RAY:n takia

Keskellä kiireisintä joulukauppaa 1979 Suomen Pankista loppuivat yhtäkkiä markan kolikot. Syyllinen oli Raha-automaattiyhdistys.

Vuonna 1979 joku Raha-automaattiyhdistyksen johdossa sai loisto-idean. Koska vuotuinen tuottotavoite oli saavutettu, joulukuun tuotot päätettiin siirtää seuraavan vuoden tilinpäätökseen. Peliautomaatit kyllä tyhjennettäisiin, mutta kolikoita ei laskettaisi, vaan ne jemmattaisiin varastoihin tammikuun tilitystä odottamaan.

”Noin se ainakin meille selitettiin. Olisiko seuraavan vuoden tavoite ollut niin kova, että haluttiin varautua siihen”, tuolloin RAY:n huoltomiehenä Oulussa työskennellyt Heikki Kauppi pohtii.
Tämä johti siihen, että kolikoita oli joka paikassa, tuhansia kiloja. Ensin täyttyivät RAY:n kassaholvit. Sitten varastot ja henkilöstön tilatkin.
Kaupin kollegan Kalevi Peltokukan mukaan Leppävaaran pääkonttorissa jopa kaikki 30 pukukaappia pullistelivat kolikoista, minkä vuoksi jotkut joutuivat yöpymään työpaikalla rahasaalista vartioiden. Siinä meni joulu kahdelta huollon esimieheltä piloille.

Jotkut joutuivat yöpymään työpaikalla rahasaalista vartioiden.

KOLIKOIDEN jyvitys tuotti päänvaivaa myös keskuspankissa. Kun markat eivät palautuneet RAY:ltä kiertoon, niistä tuli pula keskellä kiivainta joulukauppaa. Tuohon aikaan pullonkauloja syntyi joulun aikaan muutenkin, kun kaupat tarvitsivat paljon vaihtorahaa.
”Huomasimme, että kolikot loppuivat meiltä. Ei se mahtunut normaaliin kausivaihteluun”, jo eläköitynyt, Suomen Pankin kassaosastolla kassanhoitajana työskennellyt Kyösti Norhomaa kertoo.
Ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin turvautua markan seteleihin. Niitä löytyi onneksi varastosta, sillä keskuspankki oli vuonna 1974 päättänyt laskea setelit liikkeelle, jotteivat ne unohtuisi.
RAY:n aiheuttama kolikkokato on havaittavissa myös tilastoista. Vuonna 1979 markan kolikoita oli kierrossa neljä kertaa edellisvuotta vähemmän. Markan seteleissä sen sijaan näkyy hyppäys.
”Se oli jännä episodi maan rahahuollossa. Meille tuli vähän huoli, emmekä todellakaan tykänneet RAY:n toimista”, Norhomaa muistelee.

"Pidin liikennevaloissa silmällä, ettei kukaan varasta."

KUN tammikuu saapui, alkoi kolikkorumba. Rahasäkit painoivat tuhottomasti, eikä silloisten autojen kantavuus riittänyt suurten kolikkomäärien kuljettamiseen.
Oulussa oli turvauduttava peräkärryyn. Säkit lastattiin Muuli 500:seen, jossa ei ollut edes pressua päällä. Kallis lasti kyydissä sitten paineltiin keskustan halki Suomen Pankin Oulun-konttoriin.
”Minä istuin vänkärin paikalla ja pidin liikennevaloissa silmällä, ettei kukaan varasta”, Kauppi muistelee, ”Pankin vahtimestarikin sanoi, että kaikkea hän on nähnyt, mutta ei vielä tätä, että peräkärryllä tuodaan.”
Voi olla, että RAY sai tempauksestaan pankin johdolta hieman palautetta. Ainakin kolikkojemmaus jäi viimeiseksi. 

Juttua varten on haastateltu myös Suomen Pankin entistä ylikassanhoitajaa Antti Heinosta. Lähteenä on käytetty Heinosen kirjaa Viimeiset markat: Suomen markkamääräiset setelityypit 1945–2002 (Suomen Pankki, Edita Prima Helsinki 2012).

Bell Fruit oli vuonna 1979 suosituin hedelmäpeli Suomessa. Se oli myös altis huijauksille. Katso Raymondin video (alla) siitä, miten hedelmäpeleissä on vuosien varrella huijattu.

Suosittelemme seuraavaksi

Suosittelemme seuraavaksi

Näytä kaikki tarinat
Odota hetki